Ihmiset joiden intohimona on joulu, ovat ihan omaa luokkaansa. He ymmärtävät kaltaisiaan, he nauttivat kuulla toisen huomaamatta hyräilevän joululauluja juhannusaattona, he tietävät ystävän sisäisen mielen jo alitajunnassa käsittelevän piilossa olevia joulupapereita, muistelevan vieläkö lametta jäi, he ymmärtävät, että sukulaissielu suunnittelee jo joulupöydän tarjoomuksia miettien ’mitähän uutta toisi pöytään tänä vuonna?’ Todelliset joulusielut ovat suvaitsevaisia ja he kysyvät yhteiseen jouluun osallistujien toivomuksia joulun perinnelaatikoista, jälkiruokajuustoista ja vaikka viineistä. Joulu on mielentila, ei pakkokaava. Se on lumihiutalevalssi, vähän liian paljon syömistä, paljon naurua, muistelemistakin, lahjat odottavat kuusen alla, mutta kenelläkään ei ole kiire yhtikäs mihinkään, sillä joulusielut tuntevat kaikellaan, miten vuodenaikajuhlista ihanimmassa, aika on äärettömyys tähtien sfääreihin.
Paavo Halonen, Antti Kauppinen ja Ulla Kokki ovat tehneet unohtumattoman rennon ja kauniin joulukirjan Armas Aika. Intohimona joulu (Schildts&Söderströms 2015). Näin kirjan yhdessä kaupassa ja kaikki ostoslistat lensivät päästäni, sillä jäin makustelemaan kirjan kuvia ja fiiliksiä. Ehkä yritin ahmia kirjan...ainakin mieheni ilmeestä päätellen. Mietin miksi en ollut löytänyt näin kauniskantista kirjaa ennen vuoden kansikisaani...Aloin tutkailla reseptejä sillä silmällä ja huomasin ylätyksekseni, että nyt puhaltelivat sekä traditioiden että muutosten tuulet. Hyvä näin, sillä meillähän nuoriso vaati muutama vuosi sitten tuunamaan koko joulun uusiksi ja sen teimme!
Armas aika kirjan tekstin on kirjoittanut Antti Kauppinen, kauneudesta vastaa Paavo Halonen, joka tosin myös kommentoi mielellään ruokiin ja upeat, suorastaan syötävät valokuvat ovat Ulla Kokintaidonnäyte. Kirjan ohjeissa ovat kunniassaan voi, kerma ja täysmaito eli kuulostaa edesmenneen anoppini, mestarikokkaajan perusneuvoilta.
Näin kirjan tekjät Antti&Paavo&Ulla kirjastaan:
Jokaisella reseptillä on oma tarina. Ohje voi olla mummolta peritty tai Aurinkokuninkaan hovista lainattu hienous. Se voi olla itse keksitty tai oma versio mausta, joka on jäänyt matkalla mieleen. Tai se voi olla perinteinen ohje, onhan joulu leimallisesti perinnejuhla.
Olemme viettäneet joulua yksin, kaksin ja isommalla joukolla; Suomessa ja ulkomailla; maalla ja kaupungissa. Jokainen juhla on ollut omanlaisensa. Tässä kirjassa on muistoja meidän joulujemme varsilta. Nauttikaa.
Niin iloitsen tästä kuvasta, jossa nautitaan kuohuviiniä ja tuorehernekeittoa. Miten chic!
Tuorehernekeitto on tuulahdus suvea ja mummolan hernemaa.
600 g pakasteherneitä
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
hyppysellinen salviaa
hyppysellinen meiramia
2 dl kuohukermaa
Kiehauta herneet vedessä kasvisliemikuution ja muasteiden kanssa. Älä keitä herneitä pitkään, oikeastaan vain ensimmäiset kiehumisporeet riittävät, sillä tarkoitus on pitää herneet tuoreina.
Hurauta sauvasekoittimella keitto tasaiseksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto kevyesti keiton joukkoon.
Tarjoa kun keitto on vielä kevyen vaahtoisaa.
Niin...jos tarjoaisinkin tuorehernekeittoa jouluaattoaterian aluksi
tämän sijasta kera kuoharin...
Armas joulu kirjan sisällys on Joulu juhlista jaloin, Aattoa koko marraskuu, Ähkystä ähkyyn (ei tosikoille;), Suu makeaksi, Rääppiäset ja Kohti seuraavaa joulua.
Löytyy perinteistä riisipuuroa ja sen kera luumukiisseliä kuin myös uuniohrapuuroa, jota äitini muuten valmistaa usein. Trenditietoinen saattaa pitää tuorepuurosta ja perinteitä vaaliva valmistaa naurispuuroa ja nauttii sen suuren voisilmän kera.
Kirja tarjoaa myös leipomista, salaatteja, kasvis-, kala- ja liharuokia sekä hieman askartelua. Dolcea ei ole unohdettu, sillä jälkiruokaosuus nousee suorastaan kuninkaalliselle tasolle. Kirjan ohjeet ovat sekä isoon nälkään, että pikkunaposteluun joulua tehdessä ja odotellessa. Matka jouluun on osa joulun hurmaa.
Saatan olla erityisen ihastunut salaatteihin, joten meillä joulupöydässä lukumäärällisesti on eniten salaatteja, erilaisia kaloja tai jälkiruokajuustoja, joihin viime mainittuihin liittyy hurja joulutarina, mikä ei ole ihan painokelpoista...kaikki johtui vain siitä, että niitä juustoja oli tusina ja sitten...Armas aika tekee just sitä, mistä minä pidän: tarinat ja ruoka kuuluvat yhteen. Niillä on samanlainen taivaassa solmittu liitto kuin vaikka tietyillä väreillä on. Rrrrakastan kirjoja, joissa ruokiin liittyy tarina ja tässä kirjassa niitä on monta!
Armas aika tarjoaa reseptit äidin rosolliin, sienisalaattiin, tillikurkkuihin, Waldrofin salaattiin, ihan mun herkkuni!, kuin myös venäläiseen punajuurisalattiin, kaukoidän rapusalaattiin, insalata verdeen ja papaijasalaattiin. Jos olette lukeneet vaikka
Sinikka PiiponPuhdasta ravintoa, tiedätte, miten terveellistä papaija on ja kaiken lisäksi se on herkullista. Kasvisruokapuolella suuri heikkouteni munakoisoon saa täyttymyksensä
tässä munakoisosatsivissa. Meidän ei tarvitse aina tehdä niitä kaikkia perinteisiä laatikoita ellemme halua, tai voimme tehdä ne ja sitten koska päiviä on niin monta ainakin tänä jouluna, valmistamme myös jotain tällaista ei niin perinteistä. Mutta munakoisosatsivikin voi olla jo tulevien joulujen perinnettä yhtä hyvin kuin
tomaattinen linssipyree, josta saa Paavon neuvoilla helposti keiton
jos et valuta nesteitä vihanneksista ja linsseistä vaan soseutat ne ja jatkat keittoa vielä noin desillä vettä.
Tämä on niin houkuttava: kirsikkatomaatteja, sipulia, grillattuja paprikoita, oliiviöljyä, punaisia linssejä, valkosipulia...Taitaa olla yhtä terveellistä kuin
caprese,mutta sopii paremmin talviaikaan.
Kuten tunnettua, meillä ei isosti lihalla juhlita jouluna, mutta kaloilla senkin edestä eli länsirannikkolaiset juuret näkyvät. Armas aika esittelee perinteiset lasimestarinsillit, sekä smetana- ja mustaviinimarjasillit, lohipastramin ja wasabilohirullan, kalasatsivin sekä herkullisen mantelikalan:
voita
400 g ruodottomia ahvenfileitä
1,5 dl mantelilastuja
1 dl korpppujauhoja
2 dl kermaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
rouhaisu valkopippuria
2 dl silputtua korianteria
Voitele uunivuoka ja aseta ahvenfileet vuokaan.
Sekoita mantelit, korppujauho, kerma, muna, suola ja valkopippuri.
Levitä korianterisilppu ahvenille ja kaada mantelimössö päälle.
Paista uunissa 200 asteessa noin puolisen tuntia, kunnes pinta on kullanvärinen.
Tässä kannattaa muistaa, että ellei ahvenia ole saatavana muutkin kalat käyvät. Olen itse syönyt tätä muistaakseni valmistettuna siikaan tai kuhaan, mutta en muista oliko siinä korianteria ja mitä oli sen tilalla eli olkaa luovia ja rohkeita, olkaa rentoja, kun kokkaatte!
Ja nyt sen kunniaksi, että olemme vihdoinkin istuttaneet myös päärynäpuun, kuten muuten on kirjan tekstit kirjoittanut Antti tehnyt jo 15-vuotiaana, päätin tarjota kaksi päärynäohjetta dolcena.
Ensimmäinen, sitruunavaniljapäärynät siksi, että haluan puutarhailevien ystävieni tietävän mitä voivat päärynäsadollaan tehdä elleivät kaikki päärynät tule syödyiksi ja toisekseen, glögipäärynät vain kuin huimaavat!
Antin päärynät ovat kuulemma olleet kovia ja pieniä. Niin ei ollut minun lapsuudessani, vaan ne olivat järkyttävän meheviä ja makeita, ehkä eivät kovin isoja. Uudet lajikkeet lupaavat jo enemmän makeutta ja kokoa. Oli miten oli, kaikista niistä tehdään nyt herkkua:
Sitruunavaniljapäärynät
Kuori pestyjä napakoita päärynöitä ja lado niitä puhdas lasipurkki täyteen. Kotimaisten päärynöiden siemenkodat ovat niin pieniä, että niitä ei tarvitse kuorimisen yhteydessä poistaa. Sokeriliemessä siemenkodat pehmenevät niin, että ne voi syödä muun hedelmän kanssa.
Kuori juuresveitsellä yhden sitruunan keltainen kuori per lasipurkki ja laita mukaan ruokalusikallinen vaniljasokeria.
Keitä 1:1 sokeria ja vettä kiehuvaksi ja kaada purkit täyteen sokerilientä.
Laita puhtaat kannet tiukasti kiinni. Säilytä jäähtyneet purkit kellarissa tai jääkaapissa.
Päärynät ovat maustuneet juuri sopiviksi jouluun mennessä.
Vinkki: Voi ylimääräpäärynöistä tehdä kellarissa hyvin jouluksi likööriäkin samalla systeemillä kuin vaikka kirsikoista. Purkkiin kiriskat/päärynät, sokeria, viinaa. Kallistellaan pari kertaa kuussa, valmista jouluna. Kirsikkalikööristä tuli erikoisen hyvää kun laitoin osan sokerista vaniljasokerina. Päärynään laittaisin kaneli- tai vaniljatankoa mukaan.
Ja nyt sitten glögipäärynät, joiden kanssa sopivat niin hyvin crème caramel ja munatoti, joiden ohjeet löydät kirjasta Armas aika:
4 päärynää
noin litra valmista glögiä
Kuori päärynät, älä irrota kantaa vaan jätä se koristeeksi. Laita ne pieneen kattilaan niin, että ne juuri ja juuri mahtuvat vierekkäin.
Kaada glögistä kattilaan niin paljon, että päärynät peittyvät. Keitä päärynöitä hiljaisesti poreilevassa glögissä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä keitinlimessä, jolloin väri tulee tummemmaksi.
Nosta päärynät varovasti keitinliemestä, leikkaa pohja tasaiseksi ja aseta ruokailulautaselle.
Paavo:
Glögipäärynöiden lisukkeena voi tarjota jäätelöä tai kermavaahtoa. Toisaalta glögipäärynä sopii myös crème caramellen tai crème brùleen seuraksi.
Ihana, ihana joulukirja, joka on osa matkaamme kohti joulua! Olen niin samaa mieltä kuin tämän joulukirjan tekijät:
"Kun asiaa tarkemmin miettii, koko vuosi on yhtä piktää, nautinnollista aattoa." Hyödyllinen, kaunis, uutta ja vanhaa, mitä mainion lahja hänelle, jolle joulu on intohimo. Tästä nyt nautin, ehkä myös sovellan, jouluun asti ja silloin kun kirja ei ole kädessäni, se seisoo kauniina taidekirjatelineessäni! Haluan nähdä kannen joka virittää minua niin korkeisiin sfääreihin, että tunnen suuruudenhulluutta ja kuvittelen, että pystyisin loihtimaan sivun 171 luumuisen Charlotte Russen ihan itse. Tietenkin pystyn siihen, jos ruoanlaitto on luovuutta, on sitä leipominenkin, Rentoutta vain mukaan ja laitan soimaan kirjan reseptien innoittamana laulavan
Aino VennanNatas e manteigan, jolloin aivan tunnen miten aikamatkustan tsaarien Pietariin
Charlotte Russen myötä!
*****
Ulla, kiitos kuvista♥
*****
*****
