Huomaa, että kaamoksen juhlalakausi on alkanut: Viikonloppuna on jo isänpäivä. Kukin juhlii tavallaan, mutta jos isälle on tapana ostaa vaikka kirja, annan mieluusti vinkkejä. Kirjat ovat muutamaa lukuunottamatta testattu Lumimiehellä. Periaatteessa minusta ei ole eroa miesten ja naisten kirjoilla. Kysyin sitä R:ltä ja hän sanoi, että'kaikki muu, mutta ei scifi, fantasia eikä siirappi'. Ihan sama kuin minulla, paitsi olen ihan hippusen joustanut fantasiassa...
TietystiRay ConollynJohn Lennon, tietysti meille! Ehkä teillekin.
Mark Sullivanin Palavan taivaan alla R. lukee parhaillaan ja pitää kovasti. By the way: Arvasin!
Pierre Lemaitren Petoksen hintaoli todella yllättävä aiheen käsittelyllään. Tuskin ikinä on koettu vastaavaa henkilöstörekrytointia. En minä ainakaan noin tehnyt...
Suvi Vaarlan Westendsaa vahvan suostituksen sekä R:lta että minulta. Mitä meidän lapsemme muistavat tai ymmärsivät tuosta ajasta? Olen kysellyt tyttäreltäni ja hänen ystäviltään ja ihan ovat silmät ymmyrkäisinä. Meille 90-luvun lama näytti, että jokainen ystävistämme, joka oli yksityisellä koki laman kovimman kautta samoin yrittäjäystävämme. Me itse tietysti mukana.
Philip Rothin Amerikkalainen pastoraali on kirjastomme kultaa. Jo monesti luettu.
Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina hänen vanhempiensa kirjoittamana on unohtumaton. Nyt tapahtui se joka jäi minuun. Siksi otin tunnarikseni Kimin muistolle hänen voitonmerkkinsä, ottakaa tekin, ei anneta Kimin valon sammua!
R. on tässä soihdussa täysillä mukana, mutta hän on hämäläinen...
Heidi Kerosuon Muista,unohda oli yllätys jo kanneltaan, joka on raikas, jotenkin uudenlainen. Sisältö vie tässä Niskavuorelaisten maassa, sillä pitää ehkä muistaa kysyä, mistä tulevat ylivahvat naiset, jotka ovatkin hauraita? Mistä juurista he ovat kasvaneet? Tämä on paitsi avioliittoromaani myös kertomus äidin ja tyttären suhteesta.
Tatu Kokon Kävelevien patsaiden kaupunkion ainoa, johon R. ei ole vielä ehtinyt. Kirjoittajassa on just sitä jotakin, mitä kaipaan suomalaisissa mieskirjailijoissa: Ripaus naista! Miten kirjoittaa uskottavasti naisista, heidän salatuista asioistaan, mielestään ja tekemisistään, ellei ole sanan kevyimmässä merkityksessä vähän androgyyni.
Anna Ekbergin Uskottu nainenon uskomaton! Miesten, jotka vihaavat naisia kannattaa lukea tämä teos. Voipi alkaa vaikka arvostaa naisia...Kaikki joille olen kirjan lainannut ovat pitäneet tätä vahvana esimerkkinä siitä, mihin nainen tarvittaessa kykenee. Kyseessä tietenkin trilleri, joten ei oteta liian vakavasti, mutta lukiessa kyllä tuntui. R:n kommentti kirjan jälkeen:'Kyllä naiset ovat kauheita!'
Philip Rothin Mieheni oli kommunsti on kirjastomme Roth helmiä. Hänen Amerikka -trilogiansa keskimmäinen osa. Poliittisin, tummin ja kostonhimoisin trilogian kirjoista. Viimeinen olisiIhmisen tahraja miten kadunkaan, että olen jossain heikossa hetkessä antanut sen pois, mutta luinhan sen moneen kertaan, samoin R.
Päätimme vielä valita muutaman kirjan, joita emme hevin unohda. Ellei näitä löydy enää kaupasta, Adlibris on ollut ainakin minulle iso apu.
Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät lienee yksi blogini parhaista kirjoista. Meidät se vei Wieniin ja voi tehdä sen toistekin. Erään lukijani tämä kirja vei Nizzaan. Kaikkien kokemuksista en ole kuullut, mutta tämä teos vaikuttaa.
Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa lienee huomisen eittämätön klassikko! Lue, lue, lue!
Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näeon ollut, minusta tuntuu niin, kaikkien suosikki. Näin minä mm. kirjasta:
Anthony Doerrin läpimurtoteos Kaikki se valo jota emme näe (All the Light We Cannot see, WSOY 2015, suomennos Hanna Tarkka) on kuin meren tuhansia vuosia huuhtoma kivi: Aalto aallon jälkeen on hionut teräviä särmiä, kaivanut onkaloita, pyöristänyt kokonaisuutta, kaivanut luolan, kovertanut aukon, josta näkyy valo. Kaikellaan se on kuitenkin vaikuttava, uniikki ja lohduttava. Samanlainen kuin meren huuhtoma lohtukivi kirjastoni ikkunalaudalla. Missään ei ole toista samanlaista ja minulle se on kaunis kertoessaan valonhohtoista tarinaansa kautta vuosituhansien, kautta sotien, kautta myrskyjen, läpi pimeyden, johon on uskallettava hypätä nähdäkseen valon.
Innokas leipoja tietysti tuosta vain leipoo isänpäiväksi tämän Sari Kalliomäen toteuttaman luomuksen eli Harry Potter -kakun. Ohje löytyy täältä
Lumimiehen lähin leipuri taitaa olla hän itse, mutta kyllä minä lupasin valmistaa omenapiirakan ja vaniljakastiketta jälkkäriksi sekä gulassia pääruoaksi. Lapset muistavat jokaikiseen R:n pakettiin laittaan Fazerin Sinistä, joka on ns. napakymppi.
Mukavaa isänpäiväviikon jatkoa♥
Love
Leena Lumi
Pakko lisätä vielä tämä loistava dekkari! Mattias Edvardsson Aivan tavallinen perhe ja myy Adlibris ainakin ja sidottuna hintaan 9,90!!!
Näin minä mm.tästä:
Aivan tavallinen perhe jättää lukijalle nälän: Tällaista lukisi enemmänkin. Ei mitään kikkailua, ei liian raakaa, mutta ei mitään kesyäkään. Korea, mutta tavallaan myös niin inhimillinen pinta. Moraalin pinta. Perhedynamiikka. Sitten halkeamat, jotka tuovat mieleeni Tolstoin Anna Kareninan, jossa ’Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Mattias Edvardsson leikkii lukijansa kanssa kissaa ja hiirtä, sillä hän ei alleviivaa kumpaan ryhmään Stellan perhe kuuluu – aidosti. Minulla on epäilykseni...