Tätä kuvaa toukokuulta 2013 on kaihoisaa muistella nyt, kun sain eilen tietää sairastuneeni vakavasti. Tänään kokoamme itseämme: saunaa, kuoharia ja mansikoita. Istumista terassillamme. Kiitos ei sääliä, ei tekopirteyttä, ei neuvoja. Olen kuin simpukka ja sulkeudun. Haluan kääriytyä vain perheeni syliin. Jos tästä selviydyn, meitä odottaa pöytä Pöllöwaarissa.
Nyt todellakin luen, mutta en kirjoita kirjoista. Lepään, lepään, että jaksaisin pysyä kasassa ja selviytyä tulevasta. Aloitin eilen lukea uudelleen vanhoja kirjoja. Ensimmäisenä käteen tarttui Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta, sitten taidan lukea Ian McEwanin Vieraan Turvan ja tulevalla viikolla paras ystäväni tuo minulle koko Nesserin Barbarotti -sarjan eli jatkuen Sukujuhlista...sitten ehkä Bolšoin perhonen...
Leena Lumi