Lumet ovat jo sulaneet, mutta yöt ovat olleet kylmiä, joten vain muutaman kukkijan löysin eilen sateesta. Scillat jätin vielä kuvaamatta, sillä odotan niitä nyt kera esikoiden vähän uusiinkin paikkoihin. Nyt ne ovat täydellään vain talon päädyn kukkapenkissä, mutta haluan kuvata ne muualla. Nämä krookukset on Meri istuttanut pienenä. Ja vuodesta toiseen ne vain jaksavat kukkia ja levitä. Muut krookukset, esim. keltaiset, ovat aikaa sitten kadonneet.
Ihmeellistä, myyrät sallivat minulle kolme kertaa kolme lumikelloryhmää: Olen aivan häikäistynyt!
Näsiää, kevään ensimmäistä kukkijaamme, kasvaa lehdossa jonkin verran.
Tämä kaunotar kukkii kuin salaa, sillä kukinta meni taas melkein ohi ennen kuin huomasin.
Muistona sembravuosiltamme on vielä yksi puu ja se jää.
Kaarisillan alta juoksevat vedet lumien sulaessa vuorilla ja myös kovilla sateilla kuten on ollut nyt muutamia päiviä. Kuvan kartiovalkokuusi on kaikista kartiokuusistamme just se Mörrimöykky, jonka tarina on kerrottu täällä
Vesi pärskii ja kuohuu läpi lehdon ja sen kohina kuuluu kauas...
Äidin maalaamat vanhat puutarhakalusteet istuvat hyvin lehdon alaosan luonnonmukaiseen maisemaan. Oikealla Holger Isabella -syreeni ja vasemmalla pilvikirsikka männyn tällä puolen.
Saatan lisätä tähän vielä kuvan tai kaksi, jos ehtii ja ehdin. Mikä voisi ehtiä: scillat, esikot ja onnenpensaskin...ehkä.
Tässä viime vuodelta, että saadaan sekä sinistä että keltaista...
Näillä nyt mennään ja nautitaan siitä, että puutarha on kuin kirja: Olet koko ajan seikkailussa, joka voi yllättää. Ei sitä tiedä, mitä tapahtuu tänään tai huomenna...Ihanaa!!!
kukkaterveisin
Leena Lumi
Komm, Lieber Mai
Leena Lumin puutarhassa