.jpg)
Lokakuun kymmenentenä päivänä 1834 syntyi Nurmijärven Palojoen kyläräätäli Eerik Juhana Stenvallin ja hänen vaimonsa Annastiinan perheeseen neljäs poika, joka sai nimen Aleksis. Jo kahdeksanvuotiaana Aleksis runoili:
Minä neljäs veljistä
Synnyin juuri köyhäll vuodella
Synnyin juuri köyhäll vuodella
Isäni suuttui
Ja vähän muotokin muuttui
Sanoi poikia tulee kuin nallikoi,
Jumala noit' nyt hallikkoon -
Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut ammattikirjailija. Tämä on huomionarvoista ja tärkeää suomenmieliselle ja -kieliselle identiteetille. Ruotsi oli meidän Suomessamme ylhäisön kieli ja vain rahvas puhui suomea, mutta monet kulttuurivaikuttajat Kiven jälkeen vaihtoivat suomen kieleen. Tällöin myös oman isäni isä muutti perheensä nimen suomenkieliseksi. Hän ei ollut ylhäisöä, mutta ei alhaisoakaan. Isäni kotitalo oli aikaan nähden komea ja sen omistaa nyt isän paras lapsuudenystävä. Saimme kutsun vierailla siellä ja kaikki oli niin kaunista ja jotenkin mummoni Amandan henki asui talossa edelleen. Kiitän siitä Leoa ja vaimoaan♥ Sen sijaan mummoni oli lähtöjään köyhää väkeä ja tyttönimeltään Sten eli Kivi! Mieheni on innostunut sukututkimuksesta ja pyysin häntä, nyt kun oman sukunsa kirja on valmis, lähtemään minun rakkaan Amanda -mummoni jäljille. Rakas mieheni tuntee ikäväni Amandaan, sillä olin vasta vähän yli kymmenen kun hän kuoli. En ollut osannut kysyä tärkeitä kysymyksiä...
Oma kieli on valtaa. Oma kieli on ihmisen identiteetti. Sitä ei sovi vähätellä ja silti voi lukea myös muita kieliä saaden itse valita kielet, joita haluaa opiskella. Mikään kieli ei voi olla pakkokieli! Pakkokielellä pidetään yllä vallan huoneita ja korotetaan omia saavutuksia toisia alentaen. Kielen pitää olla vapaaehtoisuudesta syntynyt, omaksi tunnettu. Kun olin muutama vuosi sitten sairaalassa operoitavana, samaan huoneeseen osui suomalaiset juuret omaava Anna, joka oli jäänyt rajan tuolle puolen. Hän kertoi, miten jo yhdestä suomen sanasta rangaistiin. Kansan oma kieli pelottaa hallitsijoita ja vähemmällä älyllä varustettuja. Tyhmempikin pääsee eteenpäin 'hienommalla' kielellä. Niin monet ovat kuin sadusta Keisarin uudet vaatteet vaikka juuret olisivat ties mistä.
Olen herkistynyt Kiven elämälle luettuani Markus Similän kirjan Pienet suuret suomalaiset. Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? (Minerva 2009) Samaisesta kirjasta on myös yllä oleva Aleksis Kiven runo. Aleksiksen kova ja nälän riuduttama koulutie herkistää minut kyyneliin. Aleksishan jäi kaksi kertaa luokalleen, mutta syynä eivät todellakaan olleet tyhmyys tai laiskuus vaan nälkä! Kaikesta huolimatta Aleksis kirjoitti ylioppilaaksi ja hänen pääteoksensa Seitsemän veljestä loi perustan suomenkieliselle taideproosalle, näytelmäkirjallisuudelle ja runoudelle. Hänestä tuli myös kansalliskirjailija, jonka syntymäpäivä 10.10. on suomalaisen kirjallisuuden päivä ja virallinen liputuspäivä.
Tähän pieni kevennys, että saan kyynelvirtani loppumaan, sillä mietin liikaa kaikkia muita, jotka eivät jaksaneet nälän takia...Mieheni on siis uponnut syvälle sukututkimukseen ja Similän kirjan kannessa vasemmalla ylhäällä on eräs mieheni sukulainen. Kaiken huipuksi Reima on saksalaisilta juuriltaan von xx ja Michael Monroen serkku. Nyt hänet on kutsuttu kahdeksi vuodeksi tutkijaksi erääseen terveysalan keksintöön, mutta toivon aikaa minunkin juurilleni. No, joitakin vuosia sitten sain kuulla olevani juuriltani Sihvo mammani kautta, verisukulainen, ei avioliiton kautta. Olinhan Mannerheimin ohella lukenut paljonkin Aarne Sihvosta. Nyt Sihvon sukukirja on täynnä välimerkkejä eli kiinnostusta riittää. Miehelläni on niin paljon tunnettuja suomalaisia sukulaisia, että päädyimme mainitsemaan vain Monroen. Minä taas haluan löytää jotain Amandasta minuun♥ Tosin en ole ihan vaatimaton luonne, sillä koska mieheni on von ja kaikkea en saa edes kertoa, minä haluan olla ainakin verisukulainen ja serkku keisarinna Sissille vaikka rakkaudesta Itävaltaan ja en olisi niin pahoillani, vaikka olisin serkku Ville Valolle!
"Minua painaa hirveä ikävyys, mielensynkeys, se ehkä viimein perin hävittää minun sieluni."
Kirjeessä Kaarlo Bergholmille loppuvuonna 1870.
Liputuksen ansainnut kirjailijamme vietti viimeiset kuukautensa tässä mökissä Tuusulan Rantatien varrella. Hän on Aleksis Kivi (1834-1872), jonka lapsuus Palojoella oli suhteellisen hyvä ja Aleksis pääsikin opintielle. Kouluaika Helsingissä olikin jo tiukkaa ja Aleksis näki aika-ajoin nälkää ja terveys oli heikko. Kaikesta huolimatta ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä syntyi Charlotta Lönnqvistin Fanjunkarsissa, jossa Kivellä oli parhaat oltavat. Siellä syntyivät myös Nummisuutarit ja Kihlaus. Kiven valo kuitenkin sammui professori August Ahlqvistin ruotsinkieliseen lehteen 1870 laatimaan murska-arvosteluun Seitsemästä veljeksestä. Kivi vietti elämänsä viimeiset kahdeksan kuukautta veljensä Albertin ja tämän vaimon Karoliinan perheessä. Väsynyt surun poika asusteli mökin takakammarissa ja pysytteli lopun aikaa omissa oloissaan kunnes nukkui pois joulukuun viimeisen päivän aamuyönä 1872 kuvan huoneessa. (LL Haltiakuusen alla kirjasta)
Tuonen viita, rauhan viita!
kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.
Aleksis Kivi♥