Safkaa! huutaa yksi orava jo varhain aamusta ja minä liukastelen viemään pähkinöitä märälle terassille. Miksi ihmeessä meidän tammet eivät vieläkään tee terhoja!
Näkyykö enää lehtimajamme, suloinen kesä- ja syyspesämme yläterassilla? Ei näy. Köynnöshortensia ja villiviini ovat yhdessä lyömätön pari.
Atsalea ruskassa! Pyrin valitsemaan kasvimme niin, että ne paitsi ihastuttavat keväällä ja kesällä myös tarjoavat ruskan syksyllä. Tästä on harvoja poikkeuksia, kuten mm. syreenit.
%20(1).jpg)
Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...
Kalliotuhkapensas ei vaadi mitään, mutta antaa paljon. Erittäin hyvä pensas vaikeasti hoidettaviin rinteisiin.
Kuten myös hurmehappomarja.
Polku keskipihalta alapuutarhaan, jossa emme nyt katso hedelmäpuita, vaan siirrymme lehdon alaosaan.
Paitsi että haluan ensin näyttää, miten vuodet eivät siskoja keskenään. Nämähän ovat vanhimmat syyshortensiamme ja Grandi Floraa. Mikä viehkeä väri tuo puuterilila kukintojen kärjissä. Tämä on yleensä vaaleanpunainen ensimmäisten pakkasten käytyä. Tai siis nämä eli kaksi 40 vuotta vanhaa hortensiaa, joista on paljon kuvia ja juttua Leena Lumin puutarhassa
Viime vuonna etupihamme ylsi tähän eli meni näytönsäästäjäksi. Nyt sade on riepotellut kaunisruskaisia helmiorapihlajia niin, että osa lehdistä on jo pudonnut. Tässä kuvassa yksi helmiorapihlajista on vanhan kartiovalkokuusen kärjen takana.
.jpg)
Lehdossa jätin yhden vanhan haavan kaadon takia kasvamaan kunnon haavikon. Siitä voivat ristihuulet nakertaa niitä eli harvennusta ja osa saa jäädä tulevien tikkojen, oravien, lepakkojen yms. asunnoksi. Haapa oli kaadettava tyvilahovian takia...
.JPG)
Juu, juu, tuon lisää hasselpähkinöitä, mutta sitten menen lukemaan. On aika.
Nauttimisiin ruskasta!
Leena Lumi