Kotiliesi no 8 on puutarhanumero. Heidi Haapalahden juttu Potager kuin maalaus ja kuvat Teija Tuisku. On ollut sen verran kiirettä, että luen lehden vasta kunnolla viikonlopun aikana. Yllätys oli vain löytää lehdestä tuttu bloggaaja eli
Cheri, jonka kauriit ovat oikeassa palkissani ja vievät hänen kiinnostavaan Autuas olo -blogiinsa
Meilläkin käy kauriita vielä ompuilla, sillä maa on roudassa ja paikoin on paljonkin lunta, kun taas jossain kukkii jo. Tämä kuva on Cherin ottama, minä saan vain ikkunan läpi otettua...Eilen päivällä saapui nuori kaurispari ja aivan ihanat sarvet uroksella.
Ainoa krookus, joka meillä enää leviää ja leviää, on Merin pikkutyttönä istuttamat mammuttilajikkeet, joita en ollut kirjannut puutarhakirjaani. Viime vuonna vein tästä Merille aimo annoksen, mutta kaikki on korvaantunut jo. Lumen alta pilkistää pieniä teräviä nupun kärkiä ja osa on jo aukikin
mutta tämä on otettu huhtikuussa, jolloin lunta ei enää ollut. Ihan sama paikka. Vain kamera on eri, mikä selittää värieron.
Kampaajalla koronan aikaan. Toivottavasti tämä jää vain muistoksi...ja sen jälkeen ostimme kotiin mukaan hyvät ateriat sekä tuli hankittua tuplasti farkkuja, jotka ovat kuin toinen iho eli kevyempiä kohti. Pirkko Soinisen Wivi Lönnistä kertovan kirjan Valosta rakentuvat huoneet innoittamana pysähdyimme Älylän alueelle hetkeksi:
Tontille no 2 Wivi Lönn rakennutti itselleen ja äidilleen oman talon, joka on yksi Suomen kauneimmista. Nämä kuvat eivät sitä kerro, joten googlatkaa.
Talo on nyt Kauko Sorjosen yksityiskoti, joten ei haluttu mennä häiritsemään, kun ei ollut sovittu tapaamista. Sorjonen on tehnyt huikean elämän työn pelkästään jo kunnostamalla ja pitämällä Wivin kodin hyvässä kunnossa. Päätimme tulla kiertelemään Älylää ajalla suvella ja sitten jonnekin syömään.
En nyt ihan aina tarkene olla tässä Nanson ihanuudessa, joka on helteellä armo. Kuvassa Plantagenissa myymäläpäällikkö Pirjo Uuttanan kanssa leimukukkien sulossa. Takana jotain joita tytär haluaa japanilaiseen puutarhaansa, mutta ennen niitä
Tätä odotellessa....Nyt saisi vain sataa öisin, että ilmakin puhdistuisi, puutarha heräisi ja sorsat muistaisivat, missä saavat viettää päivät rauhassa napsien kotiloita ja välillä voi sitten pulahtaa veteen...
Tämä on tavallista, mutta niin ihanaa kun niitä voi joskus olla yhtä paljon kuin kohta on scillaa, lemmikkejä ja kevätesikkoja. Facebookin puutarharyhmässä on vaarallista, siellä voi nähdä sellaista, mitä ei ikinä saa...näin ensimmäistä kertaa Tube Roses?