Lista ja posti it-lappuihmisenä olen tietenkin myös kalenteripersoona. R. jaksaa ihmetellä, että joka vuosi jaksan juosta kaupasta toiseen etsimässä just sitä oikeaa kalenteria, josta sitten tietty plaraan kaikki kuukaudet ja katson onko kalenteri mun juttu. Kaiken tämän lisäksi on tietysti myös FiloFax, mutta se onkin vähän eri juttu. Se nököttää työpöytäni kulmalla kauniisti suljettuna ja sisältää vain hirvittävän määrän osoitteita, puhelinnumeroita, sitaatteja ja omituisia lehtileikkeitä...joskus jopa sivulle liimatun elokuvalipun eli toimii vähän kuin aikanaan teinikalenteri. Nyt siellä ei kyllä taida lukea'Make Love Not War', mutta ihan hyvä lause se olisi tähänkin päivään.
Seinäkalenteri on aina keittiössä, jossa on paljon valkoista, pinkkiä ja salvian vihreää. Kun odotan, että Robert'sin suklaakahvi tippuu, katselen kalenteriani. Mitä sinne on merkitty, mikä meno, kenen synttärit, onko lounasta ystävän kanssa, ehkä jopa iltamenoa ja ainakin kampaaja, lähtö Luvialle tai parhaissa tapauksissa vain suurella sana reissu ja nuolta on vedetty ainakin kolmen viikon päähän.
Tänä vuonna vaihdoin brittiläisen puutarhakalenteriniAnna-Mari Westinkalenteriin. Ensin tsekkasin oman syntymäpäiväkuukauteni kuvan, mutta en pitänyt siitä ollenkaan, sillä toukokuussa olisi pitänyt olla helmiorapihlajan kukkia tai vähintäin kesälumipisaraa. Laitoin jo kalenterin takaisin, mutta sitten otin sen käteeni toisessa kaupassa toisena päivänä ja juutuin etenkin tammikuuhun ja helmikuuhun. R. väittää nyt, että hän tiesi jo ensimmäisessä paikassa, että otan kalenterin helmikuun takia, mutta hänhän tietää kaiken aina parhaiten ja oli nytkin oikeassa. Vai oliko se sittenkin tammikuu joka räjäytti pääni. Tuo kirjoituskone ja hyvästit stressille. No, onko siinä jotain uutta, sillä olenhan koko ikäni yrittänyt pudottaa kierroksia ja päättänyt vain alkaa nauttia elämästä. Mikä tässä nyt on sitten niin eri kuin kaikissa viisaissa slow life -jutuissa:
Rakas Stressi,
kun luet tätä, olen jo lähtenyt. En jaksanut enää -
kanssasi on mahdotonta elää. Annoin sinulle kaikkeni,
mutta vaadit vaan lisää. Nyt se on loppu.
Vihdoin olen onellinen - olen löytänyt Sen
Oikean. Hänen nimensä on Rentous,
ja hän rakastaa minua
juuri sellaisena
kuin olen.
Turha yrittää soittaa.
terveisin
Minä
Ehdottomat hyvästit. Ei paluuta. Olit kuin väärä rakastaja, joka vain veit kortisolikierroksille, mutta samalla söit energiaani. Muista minua kauniisti, mutta älä kävele vastaan sillalla. Älä katso noin! Älä!
Helmikuu virtaa jo kohti loppuaan. Ihana talvi on tullut vihdoinkin, mutta kohta on jo maaliskuu,,,Ensimmäiset siemenpussit on ostettu, pelakuut on nostettu kellarista, lintujen pöntöt on puhdistettu, kaksi Yuyu -tunikamekkoa on hankittu ja kolmaskin vielä, jonka lähetin tänään ystävälle Keski-Eurooppaan, nyt enää uimapuku...Kirottu ajan katoava virtaoli hyvä kirja ja miten mainio tuo nimi onkaan! Nyt vain pitää tarttua hetkeen, polttaa joulunpunaisia kynttilöitä lauantai-iltoina, nauttia vielä hetki pesäelämästä. Lumi pehmentää kaikki äänet. Aamuisin on niin hiljaista ja suloista, että voisimme olla jollain toisella planeetalla. Iltaisin nautimme kirjoista ja käsintehdystä tummasta suklaasta. Helmikuu on selvästi vielä luolanainenaikaa, jolloin vasta aletaan rakentaa suunnitelmia suvelle ja muulle tulevalle.
Se miten silmät suljettuina tanssien
heijastat sisintä iloa
ohikiitävässä, tummanpuhuvassa -
- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg
helmiterveisin
Leena Lumi
Englishmen In New York