Tänään oli monenmoista, mutta ainakin tintit laulavat jo kevättä ja valon määrä on kasvanut. Koska en saa mihinkään nyt kiinni, teen vähän sitä ja sitten vähän tuota, päätin noutaa omasta lähikirjastostani, Säynätsalon kirjastosta, jonkun dekkarin ja otin samalla yhden muunkin kirjan. Siinä tuttavallisesti tiskiin nojatessa aloin jutella Ihanalle Kirjastotädille (nuori ja kaunis!), että olen Linnuntien ja Kotiinpaluun jumissa: Nuo kirjat jäivät minuun. Hän katsoi minua ja totesi, että hänellä on yksi kirja, joka jäi häneen. Tauko. Päässäni allkoi kulkea nauha kirjoista, jotka joskus tulevat olemaan listalla Blogini Unohtumattomat! Ja sieltä se sitten häneltä tuli, yksi niistä, joita minä eikä hän voi unohtaa:
Delpihe de Viganin Yötä ei voi vastustaa
Kirjat ovat siltoja. Se yhteys siinä, katse ja vahva kokemus, jonka kirjasta olimme saaneet, tuollaiset hetket ovat niitä, jolloin tajuaa, miksi joskus ei jaksa kuin samoilla aalloilla olevaa. On niin mahtavaa, että joku tajuua, ymmärtää sanoitta. Ei tarvitse inttää mistään. Se on siinä ja piste.
Tulipahan yksi tekemätön työ taas valmiiksi: Nyt sain de Viganin kirjan vihdoinkin tilattua omaksi. Jotkut kirjat vain pitää omistaa.
Kohta Tikkurilan maalia sävy Pioni taas suditaan. Ei riittänyt vanhojen vuonna koivu ja tähti hankittujen ruokapöydän tuolien maalaus, eikä minun sallita sutia takan näkyvää takkahuoneessa asuvaa sivustavedettävää pinkiksi, mutta meillä on ruskeita '50 luvun tuoleja, jotka lapsuudessani olivat valkoisia, nyt ne ovat tummaksi lakattuja, joten ensin vähän hiontaa. Tuolit ovat sellaisia kaarevaselkäisiä ja vähän fiinimpiä kai, mutta niistä tulee osa kodin pehmennystä eli en hae täydellistä sisutuslehtikotia, vaan country&cosy. Facebooksivullani näkyy nyt mitä Lily Francoise on saanut aikaan pinkeillä tuoleillaan...https://www.facebook.com/leenalumi?pnref=story
Ja tässä tuoliemme uudet tuulet jutusta Tuumailua ja tuunailua
maanantaiterkuin
Leena Lumi
Monday, Monday