Kirjallisuuden ystävät ryhmä facebookissa on antava, sillä siellä kuka vain esittelee omia mieltymyksiään, tarjoaa lukuvinkkejä sekä myös esittää kysymyksiä. Jokunen päivä sitten siellä joku, anteeksi, että en muista enää nimeä, joten tarkkaa sanamuotoa kysymykselle en muista, mutta jotenkin näin: Mikä on ollut sinulle koskettavin elämäkerta, minkä olet lukenut? No, näihin kysymyksiin monikaan ei pysty vastaamaan yhdellä kirjalla, en minä ainakaan, mutta päätin kertoa vain yksitoista! Kysyjän adjektiivi ei ollut koskettava eikä traaginen, mutta se oli joku synonyymi noille adjektiiveille, siksi valikoitui minultakin kerran nopea lista:
Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa
Bengt Jangfeldt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle
Tara Westover: Opintiellä
Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen
Anne Delbée: Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä
Bo Carpelan: Axel
Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö
Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon
Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977
Marilyn Monroe: Välähdyksiä, sirpaleita (Lue myös Marilyn Monroen monta elämää)
Ingrid&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina
Tämä nopeasti ja tunteella -lista ei ole elämäni parhaat elämäkerrat. Onneksi, sillä sitäpä olisikin vaikea laatia, mutta tämä on lista, joiden kirjoja lukiessa olen jopa itkenyt ja en ole helposti itkupilli.
Maailmassa on muutama rikostarina, joista en vain pääse yli. Kaksi niistä on Suomesta ja kolmas nyt tämä Kimin tarina.
Kim Wallilla oli tapana kirjoittaa juttuja, joilla hän saattoi vaikuttaa asioihin, viedä niitä paremmiksi ja eteenpäin. Kun hän onnistui, hän näytti voitonmerkkiä. Haluan tehdä tuosta Kimin 'tunnarista' nyt viestikapulan, jolla emme fanittele omia menestyksiämme vaan teemme voitonmerkin Kim Wallin muistolle! Kimin vanhemmat ovat mielestäni tehneet oikein, kun ovat jättäneet murhaajan kuin sivuun, sillä Kim oli jotain, ei hänet tuhonnut henkilö. Tosin vanhemmillakin oli 'tarpeensa' ja se oli se, että mennessään oikeudenistuntoihin, he pakottivat heidän tyttärensä murhaajan katsomaan heitä silmiin. Kirjaa ei ole kirjoitettu sensaation takia, vaan Kimin säätiön kasvattamiseksi. Säätiön varoilla yhä useampi toimittaja voi tehdä työtään turvallisesti. Minusta kannatettava asia.
Elämäkerrat ovat muuttaneet käsitystäni monista ihmisistä. Ikinä en olisi uskonut, että Elvis olisi listallani, mutta lukekaa kirja niin tajuatte. Toki Nikolai II oli traaginen hahmo, mutta annoin nyt tilaa muille ja minusta ansiosta. Liz Tayloristakin tuli kirjan myötä eri, mutta ei tähän listalle mielestäni kuuluva. Toki nämä ovat makuasioita ja kukin tavallaan.
Elämäkertaterveisin
Leena Lumi
Elämäkerrat Leena Lumissa
