Tällainen näky meitä kohtasi vuosia sitten rinteessä, jossa ei ollut ikinä keväisin kasvanut yhtään mitään. Meni vähän aikaa, kunnes muistin, että olin istuttanut kokeeksi edelliskevään tetenarsissit ruukusta maahan. Mitään muuta en ollut tehnyt kuin istuksen ja istutuskastelun. Sen jälkeen unohdin kukat.
Tete ei antanut unohtaa, sillä olen tehnyt ruukuista maahan siirtoa siitä lähtien. Heti kun tarvitsin suuret, saviset ja laakeat ruukut orvokeille, istutin narskut maahan ja vuodesta toiseen ne kukkivat uupumattomasti.
Ne ponnistavat rinteestä lykäten edeltään syksyn lehtiä, joten rinne säästyy kevätharavoinniltakin. Rumimmasta tuli kaunein kiitos näiden pontevien pikkunarsissien. Nyt kun viikolla lähdimme teteä hakemaan, saikin vähän ajella, sillä sittari myi omia merkkejään ja Prismoissa ei vielä narsisseja näkynyt. Plantagenista löytyy eri hintaisia teteryhmiä! Nyt olen istuttanut jo kaksi isointa ruukkua ja ne ovat päivät ulkona, yöt otan vielä sisälle eli koulutus menossa. Yhden ruukun taidan vielä laittaa...
En jaksa muistaa, lähtivätkö nämäkin maahan, mutta hyvä, jos lähtivät. Jos saatte pääsiäisen aikaan tai ostatte itselle, erilaisia kukkaryhmiä, voitte kokeilla niitä kaikkia istuttaa puutarhaan. Tosin minulta ovat uudelleen kukkineet vain tetet ja muscariyhmä, joka viime mainittu kukki vain yhden kevään uudestaan.
Tässä edellisvuotiset ruukusta istutetut muscarit lehdossa. Nämä yrittivät tulla vielä seuraavanakin keväänä, mutta silloin puput söivät kukinnot. Syksyllä laitoin tälle kukkaryhmälle jopa verkon, mutta eivät ne enää nousseet. Nämä tosin eivät ollenkaan niin yllättäviä kuin tetet, jotka nuosevat rinteessä erittäin aikaisin, jolloin myös vetävät katseita, kun muut kukat vasta harkitsevat...
Yrittänyttä ei laiteta ja hintansa väärti!
Tämä on vähän erikoista, sillä en ole koskaan ollut erityisesti keltaisten narskujen ystävä, vaan olen harrastanut vaihtelevalla menestyksellä erikoisnarskuja. Toiset ovat nousseet vuosia ja sitten vähitellen hiipuneet, vaikka olen sekä jakanut että lannoittanut eli nähnyt vaivaa. Eniten taidan pitää runoilijan narsissista, Poeticus Actae, jolla on hurmaava, hento tuoksu ja joka on klassikko, jo vanhoilta pihoilta tuttu. Vahvana kakkosena tulevat pontevat tetenarsissit.
Koska en nyt löytänyt hyviä kuvia runoilijanarsisseista, jotka taitavat olla jossain kansioissa...jossain, laitan tähän vähän myöhemmän narskun eli etupihalla aina Winston Churchilliä.
Suunnilleen samoihin aikoihin tetenarskujen kanssa nousevat nämä Merin aikanaan istuttamat krookukset, jotka vain leviävät ja leviävät, kun muut niiden kumppanit nostavat kukan siellä toisen täällä pitkin lehtoa ilman mitään mainittavaa runsaantumista. Osa on jopa kadonnut kokonaan ja jotkut tekevät hauskoja risteymiä.
Tätä nyt odotellessa. Just kurkkasin, että tuossa aurinkoisessa jyrkässä rinteessä on vieläkin paljon lunta. Samassa paikassa on myös nuori onnenpensas ja sen liki hyvin paljon sataneen lumen painosta kärsinyt kartiovalkokuusi, jonka korjaavat toimet pääsevät alkamaan vasta kun juurien nestekierto alkaa. Onneksi aina voi luottaa sisukkaisiin tetenarskuihin!
viikonlopputerveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa