Sinulle lukijani, teille kaikille, haluan tämän kevään ensimmäisen lumikellon ojentaa. Olet ystäväni siellä jossakin. Olet ollut jo kauan, sillä tutustuimme yli 9 vuotta sitten. Tiedämme toisistamme paljon.Muistamme toisiamme usein. Olet iätön. Olet mies. Olet nainen. Joskus lähetät minulle vaaleanpunaiset omakutomasi villasukat. Joskus minä lähetän sinulle kirjan. Toisinaan lähetät eksoottista kahvia. Joskus minä pyydän sinut luokseni ja teemme yhdessä ruokaa. Auringon laskiessa nautimme sitä terassilla kera hyvän viinin. Kerrot minulle huolesi ja minä muutun tähtisateeksi, joka saa sinut näkemään pimeässä. Kun tulvin yli, sinä naurat - sydämellisesti. Puutarhassani kukkivat tuomasi varjon kaunottaret. Sinun puutarhassasi kukkii pala villiä puutarhaani. Kun sairastuit vakavasti, soitin sinulle harva se päivä. Kun paranit, sain sinulta pitkiä, syvällisiä viestejä. Kerran keksit meille uudet nimet ja aloimme leikkiä toisia. Jaan kanssasi melkein kaikki elämäni tapahtumat. Jaan ilon, surun, vuodenajat, joulun, kirjat, puutarhan. Jaan myös onnistuneet ruokaohjeet, mutta ikinä en kerro, miten kävi erään suklaakakun valmistuksen. Usein luen hyvin myöhään voidakseni kertoa sinulle kirjan tarinan. Kommentoit juttuihini aina uudestaan ja uudestaan. Joskus kirjoitat ja kerrot, missä menet, missä olet ollut, miltä sinusta nyt tuntuu. Kerran söimme hienossa ravintolassa monta lautasellista kantarellikeittoa ja viini oli parasta ikinä. Silmissäsi kuu ja tähdet.Sielussasi vuoksi ja luode.Tekniikka ei ole minun lajini ja sille et väsy ikinä nauramaan. Kun hätä on suurin, sinä kuitenkin lähetät selkokielisen ohjeen, miten selviän sotkusta. Minä taas talutan sinua ohi kadotetun rakkauden. Olen introvertti, vaikka et uskokaan. Suhteemme ei kuitenkaan tottele mitään erityisherkkkyysnormeja. Se on villi lintu ja tulee kun sitä huvittaa. Joskus se nousee tuhkasta kuin Fenix -lintu. Se saa itse valita, milloin tulee, millaisena tulee. Niin teet sinä. Joskus tulet punainen viitta ja hiukset tuulessa liehuen kuin lumipyry. Joskus olet hiljaa ja minä haistelen tuulta ja lähestyvää lumisadetta. Kerran olit hyvin surullinen. Pihallani kasvoi yksi ainoa lumikello: Sinulle! Sinä olet monta. Minä olen lumentomu, joka saa hohteensa sinusta, teistä kaikista.
rakkaudella
Leena Lumi
kuva Pikkupöllö, Nora Surojegin, Pirkko-Liisa Surojegin