Kissanviikset ravintolan nurkassa istuu nainen. Hänellä on kädessään lasi viiniä, mutta katseesta näkee, että hän ei tajua mitä on tapahtunut. Häneltä on leikattu melanooma 22.7.2016. Operaatio oli iso ja meni kaksi kuukautta ennen kuin leikatun puolen jalka alkoi toimia normaalisti. Leikkausnäytteiden perusteella, olisi pitänyt suorittaa uusi leikkaus elokuussa, kun entisen haavatkaan eivät olleet kunnolla parantuneet. Leikkausaamuna noin puoli tuntia ennen operaatiota saimme tietää, miten riskialtis tuleva leikkaus olisi. Kyseessä olivat todennäklisesti komplikaatiot (50/50), mahdollinen lisäleikkaus (50/50) ja hyvin pitkä kuntoutuminen. Kaikki melanooma piti olla tässä vaiheessa jo pois, mutta oli epäily yhdestä metastaasista. Reiden arpi oli niin hienoa työtä, että itken vieläkin ilosta, kun katson sitä eli siinä kaikki hyvin. Sinä aamuna siinä hetkessä, päätimme, että sitä leikkausta ei tule. Minä kävelen minne vaan, minä kävelen Muuratsalon rantapoluilla, minä kävelen Krakovassa, minä kävelen Itävallassa ja minä kävelen vaikka tähtiin, jos niin on tarkoitettu. Mutta minä kävelen!
On helppoa sanoa, että elämän ainoa varmuus on epävarmuus, mutta kun sen elää todeksi, tajuaa todella, miltä se tuntuu. Tämä nainen varmaan vielä nauraa iloisesti ja lujaa, mutta ikinä hän ei ole varma mikä nurkan takana odottaa. Nyt nainen toipuu hyvästä sokista! Hän meni aamulla kuulemaan tuomiotaan labroista ja kuvaantamisesta onkologilta. Intorverttinä hän pelkäsi taas uutta lääkäriä sekä ennen kaikkea tietysti tuloksia. Kun lääkäri astui vastaan, nainen oli valmis sanomaan ottavansa hoidot vastaan, vain jos juuri tämä lääkäri kulkee rankan matkan hänen mukanaan. Istuimme alas ja sitten hän katsoi silmiin ja sanoi, että'mitään ei löytynyt, kaikki on hyvin'. Ja:'Nyt unohdat tämän ja alat elää.' Nainen oli sanaton, sillä tuollainen tieto kaiken jälkeen ei mennyt heti tiedostoon. Lumimieskin näytti ihan epäuskoiselta. Teki mieli halata lääkäriä, sillä nyt tiedän, että kun vuoden päästä on seuranta, minä en ole yksin: Minulla on lääkäri, joka lukee minua♥ Kaiken lisäksi jaamme intohimon lukemiseen...Ja arvatkaapa kenelle soitin heti autoon päästyäni: Gynekologilleni, joka sen luomen huomasi.Ilman häntä ei olisi tätäkään päivää tullut♥
Lumiperhe on vähentänyt dramaattisesti punaisen lihan syöntiä, mutta tänään nautimme poronfilettä korvasienikastikkeella ja bataatti-palsternakkapyreellä. Olin oikeasti sokissa, joten herkku meni minulla vähän hukkaan, mutta Lumimies söi senkin edestä. Aiomme kuitenkin uusia käynnin Kissanviiksiin pian, sillä siellä on panostettu laatuun ja tunnelmaan!
Kaikki te, jotka olette kulkeneet jo juhannusviikolla alkanutta matkaa kanssani: Lämmin kiitos♥
Naisella ravintolan nurkassa ja nyt täällä koneella on nuttu aika tyhjänä. Mieli rakentaa tulevaisuutta. Enää liitutaulullani ei lue: Die Fraue ohne Zukunft! Luen: Elämä on ihmeitä täynnä ja aina kannattaa roikkua tähdissä kiinni vaikka kynnet verillä!
"Ei ole välttämätöntä rukoilla; voi katsoa tähtiä ja tuntea halua vajota maahan sanattomaan palvontaan."
- Edith Södergran -
Kaikkiin neljään tuuleen (Into 2013, suomennos Hilja Mörsäri)
♥:lla Leena Lumi