Pakko myöntää, että puutarha vie nyt kirjoja lujemmin. Päivät ovat kuin silmänräpäys vain ja siinä tulee helposti puutarhavauhtisokeutta, jossa ei näe kaikkea. Eilen oli varsin fyysinen päivä ja illasta sitten kävelin ja katselin aikaansaannoksiani. Naapurini liittyi seuraan ja kysyi:"Leena, missä sinun narsissisi ovat?" Sillä salaman hetkellä tajusin, että tammikuun kolme lumetonta viikkoa -30 asteen pakkasessa olivat vieneet satoja narsisseja, uskomattomatsärkyneet sydämet sekä 30 vuoden aikana istutetut muscarit. Eipä mitä, sama oli tapahtunut naapurillani eli vertaiskärsimystä.
Alvar Aalto vietti kesänsä tällä saarella huvilallaan ja hän kutsui tätä Suomen Tahitiksi. Sitä tämä onkin, sillä missään en ole kokenut yhtä kuumia kesiä, mutta en myöskään yhtä kovia talvia. Ensimmäinen kolme viikkoa -30 astetta oli tammikuussa 1987 ja toinen tänä vuonna. Tuosta alaspäin mikä vain on mahdollista, mutta siinä on ollut kivaa se, että on ollut runsaasti lunta. Siksi me tänne jäimmekin: Kunnon talvien takia, mutta liika on liikaa, pakkasessa.
Joku outo valtasi minut eilen ja sydämeni jätti lyöntejä väliin eli kai koin syvää turhautumista. Katsoin sitten illalla vielä televisiosta yhtä rankkaaa dokumenttia ja asiat saivat oikeat mittasuhteet. Kukkiahan voi istuttaa aina uusia ja toisaalta, jos ei puutarha opeta nöyryyttä ja valmiutta odottamattomaan, niin mikä sitten.
Aamulla Robertsin suklaakahvin jälkeen näin taas auringon ja soitin heti luottopuutarhurilleni Viherlandiaan. Siellä oli kukkivaa särkynyttä sydäntä 'Alba'
ja ne ovat jo maassa. Lisäksi päätin lisätä valkoista, hurmaavasti tuoksuvaa revontuliatsaleaa
Northern Hi-Light. Viime ja edellisvuonna istuttamani avaavat nuppunsa ihan hetkellä millä hyvänsä, että pääsen jatkamaan juttua Toukokuun kukkia
Revontuliatsalea Mandarin Lights on vielä niin tiukalla nupulla, että en uskalla hänestä sanoa vielä mitään. Atsaleat ovat nyt vieneet sydämeni ja pidän niissä kaikesta. Haluan lisätä kerroksellisuutta puutarhaamme ja nämä kaunottaret ovat siihen mitä sopivimmat.
Mitä menetyksistä kun uudet puutarhapäivät odottavat!
terveisin Leena Lumin puutarhasta