.jpg)
Viimeisten muutamien vuosien aikana on ympärillämme tapahtunut monta lopullista lähtöä. Ryhmä on laaja eivätkä kaikki ole eläkeläisiä, vaan urheilevia nuoriakin. Mieheni koriskaveri A. oli rankin juttu. Hän rakasti elämää ja siksi teki koviakin ratkaisuja voidakseen selvitä. Toinen A. kirjoitti runon tähdistä juuri ennen lähtöään. Huomenna tuttu liikemies aloittaa sytot ja tämä ei ole ensimmäinen kerta hänelle. Olen itse käynyt siinä maassa alkaen 2016 ja ei mitään mieltä ylentävää. Kyllä tuntui kun toinen sattumakortti putosi syliin, että ihmiselle annetaan enemmän kuin hän kestää. Olen seurannut ystäviämme heidän jaksamisensa mukaan. Olen jopa voinut auttaa, sillä eräs ei saanut muuta kipulääkettä kuin Panadolia ja toiset eivät ole saaneet riittävästi tai oikeaa pahoinvointilääkettä. Hän joka lähti marraskuussa oli vuosikymmenien takainen ja ensirakkaus. Kaikki ensi. Minulla ei ollut oikeutta suruun, sillä en ollut leskensä. Kohtalo toi meidät kuitenkin yhteen kahdeksi päiväksi, meidät molemmat pariskunnat. Ja sitten on tapahtunut käsittämättömiä asioita, joista en voi hiiskuakaan. Julma ketjureaktio.
Tämä ei ole voi olla oikea haaste, koska kaikkea en voi tuoda framille, mutta sairaat voin nimettöminä. Niin paljon ihmisiä, joilla olisi ollut paljon annettavaa. Koska en itsekään kestänyt sääliä, tiedän, että se vie vain alaspäin. Saman tekee tyrkyttäminen ja sotatermit sairauden kanssa. Ole likellä. Odota. Huomenna toisen kerran alkavat hoidot ystävällämme. Meillä on jotain kivaa hänelle, kun ensimmäisestä kerrasta on noin viikko mennyt. Hänellä on henkistä kapasiteettia paljon. Kaikilla ei ole. Hän on eläinten ystävä, liikemies ja olemme tunteneet kauan. J. on espressoa ja tarinoita. Niitä odotellessa roikutaan kynnet tiukasti kiinni tähdissä.
Jossain pimeässä vaeltaa hyvätär pukeutuneena tähtiin....
Eve aina muistoissani♥
kuva Pekka Mäkinen