Muumipeikko kyseli lumesta ja Tuu-tikki yritti vastata:
Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla pehmeistä pehmeintä ja se voi olla kovempaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.
Ensimmäinen lumisade uudenvuoden jälkeen oli alkanut ja nyt Muumipeikko melkein alkoi pitää talvesta:
Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden keskeltä ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kesällä kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen.Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!
Tove Jansson:Taikatalvi (Trollvinter, WSOY 2020, suomennos Laila Järvinen)