Kuura-aamu
lumeton
puulta puulle äänetön
heinien kupariset tähkät
varistavat hopeiset helmensä
jäätynyt maa ei enää hengitä
kun lähestyvä talvi
hiipii ympärilläsi
virittää jousensa valmiiksi
tuo hiipivä metsästäjä
pysähdyt
vilahtiko jokin?
-lumitähti silmäripsessä
ainoa ääni
sydämesi tykytys
katseet, silmästä silmään
tuona hetkenä
pakenevan eläimen jäntevät loikat
jää silmäsi verkkokalvolle
unessa vai valveilla
taivas sataa kristalliset kiteet ylitsesi
jäät hetkeksi tähän
mykäksi vaiennettuna.
- Timo Naarala -
kuva Nea Siemann