Tuo vuodenaika jonka näet minussa
kun keltaisia lehtiä, ei ainutta tai muutama,
riippuu oksilta jotka vapisevat kylmän tullessa,
kuorin paljaat rauniot, joissa linnut vasta lauloivat.
Minussa näet tuon päivän iltahämärän.
Auringon laskettua hohde hiipuu länteen
ja musta yö vie sen pian mukanaan,
kuoleman veli, joka solmii kaiken lepoon.
Minussa näet tuon tulen hehkuvan.
Se lepää nuoruutensa tuhkan päällä,
kuolinvuoteella jolle viimein sammuu,
kun aika joka ruokki, söi sen loppuun.
Tämän näet. Se rakkautesi vahvistaa,
rakastat sitä mistä pitää kohta luopua.
- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit Nautintojen ajan aarre (Suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri, Gaudeamus)
kuva Gustav Klimt