Syyskuun aromit!

Voit kuoria omenat, jos haluat, mutta minä en kuori, vaan lisään hiukan kypsennysaikaa. Leikkaa sitten omenoista lohkoja, jotka laitat uuninkestävään suureen kattilaan. Kattilan pohjalle ensin tilkka vettä. Roiski välillä omenalohkoille sitruunamehua (Sicilia käy hyvin ja sitä on kai aina jääkaapissa) estämään niiden tummuminen. Laita sekaan myös kanelitangot. Kypsennä omenoita kannella peitettynä uunissa 175 asteessa noin pari tuntia tai hiukan yli. Kähjää välillä. Poista sitten kanelitangot. Soseuta pehmeät omenat vispilällä. Lisää valmiiseen soseeseen sokeria oman maun mukaan, lisää myös aitoa vaniljasokeria. Soseen voi pakastaa. Minä lisään jokaiseen pakastusrasiaan kanelitangon, sillä pidän kanelin ja omenan herkullisesta makuyhdistelmästä. Paljon keittiössä viihtyvä ystäväni antoi vinkin, että pikkuripaus inkivääriä antaa pikantin säväyksen. Kokeiluun tulossa myös inkivääripikkuleivät....

Vaikka olenkin sitä mieltä, että " Leipominen tiedettä. Ruoanlaitto intohimoa", otin jo voin kulhoon pehmenemään huomista omenatorttua varten. Omenapiirakka - helppo ja herkullinen, sen teen vaikka silmät kiinni. Syyskauden herkku vaniljakastikkeella tai sitten lämmittää piirakkaa ja vaniljajäätelöä päälle.

Vaikka minulla on omat suosikkini puutarhassa noin tuhannen lajin joukosta, niin sanomattakin selvää, että ei puutarhaa ilman omenapuita. Etenkin keltakaneli on suosikkimme. Ja mikä vahinko kävikään viime suvena erittäin antoisalle keltakanelille:

Tässä se kaameus. Talon alkuperäiset rakentajat olivat tämän istuttaneet. Onneksi oksien alla oleva atsalea Ruususen uni ei vahingoittunut. Reima muistelee, että ennen tätä olisi satanut kovasti. Joka tapauksessa aika oli tullut. Juuristoa tutkiessamme löysimme lahoa, joten oli vain ajan kysymys, milloin puu kaatuu. Onneksi olimme tähän likelle istuttaneet toisen keltakanelin, joka antoi hyvin satoa jo viime syksynä. Takana Merin kivinen leikkimökki. Sillekin olisi suunnitelmia...

Olen jollakin tapaa ylen ihastunut omenankukkien tuoksuun. Ensimmäinen talkkini oli nimeltään Apple Blossom, olin jotain 11 vee ja purkki oli suuri ja hurmaavasti tuoksuva. Kun kävelin kylän raittia kirjastosta kotiin, haistoin merenkin lävitse puutarhoissa tuoksuvat omenat. Omenankukissa on jotain ikiromanttista♥

Koska uutiset ovat niin alakuloa aiheuttavia, ostin Finlaysonin Muumimamma unelmoi patalaput. Kai olisi pitänyt säästää, mutta jos näin pienestä unohtaa, mitä Ukrainalle tapahtuu, edes sekunniksi, aion kukkien ja kynttilöiden sijasta lahjoittaa muutaman myös ystävilleni. Tytärkin ja vävy saivat jo omansa täällä käydessään. Tänään luin koko Hesarin ja mieli oli sen jälkeen paha. Odotan ns. palatsivallankumousta.

Onneksi kirjat vievät toiseen todellisuuteen! Sain Mailta vinkin tähän Romy Hausmannin dekkariin (Liebes Kind ,WSOY 2022, suomennos Veera Kaski). Kiitos Mai♥ Dekkari poikkesi positiivisesti muista ja olin kovasti kiinnostunut myös tapahtuman sijoituspaikasta Baijerin ja Tšekin rajamailla.Rakastan edelleenkin lumisadepalloja, vaikka tässä kirjassa...

Kuka kumma se sitten olikaan, joka sai Vanille Fraisen paikan etupihalla? No tietysti syyshortensia Wim's Red♥ Tässä hortensia, jolla on historiaa ja kuvia niin paljon, koska väri vaihtuu näin eli kuvakaappaus Hankkijan sivulta:

Mainoskuva on täyttä totta. Vieläkin vain kukat tummuvat...♥ Juttuja:

Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen...

Syyshortensia Wim's Red on karkottanut monta kilpailijaansa etupihamme vasemman puolen sisääntulosta, koska...

Viime vuoden syyskuulta eli tätä seuraavaksi♥ Kuvan vasemmalle puolelle on istutettu...

Ja omenoistahan saa sitä parasta ikinä herkkua eli Apfelstrudelia♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."