Aikaansaamottumuuden syövereissä pyörin ja jahkailen. Olen lukenut kirjoja, joista en toimeennu kirjoittamaan - vielä. Niinpä paremman puutteessa laitoin parit kollaasikuvat uusiksi. Yllä Ruokareseptit Leena Lumissa, jossa siis kaikki ohjeet eivät ole omiani vaan olen saanut myös 'lahjoituksia', jotka olen saanut jakaa kanssanne. Sitten kun alan lukea/blogata vähemmän, pääsen toivottavasti taas kokkaamisen hurmioon. Ruoanlaitto on parhaimmillaan luovuuden huipentumaa ja suurta nautintoa. Otan tietyn Marimekon essun eteeni, valinta vuodenajan mukaan, laitan hiukseni ponnarille ja levylautaselle Adelen tai Chris Rean ja annan mennä...
Tämän kuvan alta löydät Ruokakirjat Leena Lumissa. Ruokakirjat löytyvät myös kohdasta Teemakirjastot Leena Lumissa.
Viikon putous oli Arja Kivipellon juttu Muuttajien massamurha, Helsingin sanomat 17.3. Siinä kerrotaan miten kymmeniä miljoonia lintuja pyydetään ruoaksi ja huvin vuoksi. Kahden aukeaman juttu. Kuvissa mm. liima-ansaan tarttunut mustapääkerttu, punarinta, joka on erityisesti ranskalaisten herkkua sekä silmukka-ansaan jäänyt leppälintu. Vaarallisin maa maahanmuuttajille eli tänne päin suuntaaville linnuille on Italia. Onneksi ei ole Axel Munthe tätä enää kärsimässä, sillä hähän osti kokonaisen vuoren Caprilta estääkseen italialaisia levittämästä ansaverkkojaan lepopaikkaa etsiville linnuille. Lue Axel Munthen Huvila meren rannalla sekä Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Italialaiset pyydystävät edellen verkkoansoilla ja käyttävät niissä houkutuslintuja, jotka on pidetty pimeässä ja vapautetaan päivänvaloon syksyllä. Nyt linnut luulevat kevään tulleen ja kutsuvat lajikumppaneitaan ansoihin. Myös silmukka-ansat ovat suosittuja etenkin Lombardiassa. Maan ja sen kansan sivistys mitataan sillä, miten se suhtutuu heikompiinsa. Kuvan lokinpoikanen Yyterin hiekalta lehtikuvaaja Pekka Mäkisen kuvaamana olkoon symboli kaikelle sisukkuudelle ja myös jaksamiselle välittää eläinsuojeluasioista. Tai etenkin niistä!
Jutun jälkeen aloin kollata valokuviamme ja etsiä jotain ihanaa ja löytyihän sitä eli tämä meidän nuoripari Meri&Sami&koiruudet. Tosin Taika ei nyt näy tässä, mutta Dina lauman vanhimpana saa etuoikeuden poseerata.
Oma Aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen on muutamaankin otteeseen ihmetellyt, kenelle mainokset oikein kohdennetaan? kenelle tehdään televisio-ohjelmat? ei ainakaan 50+ -henkilöille, joilla luulisi olevan varallisuutta hankintoihin. Kautta linjan monet sanovat, että eivät halua ostaa vaatteita, joita mainostavat kaksi-kolmikymppiset alipainoiset nuoret naiset, joiden ilme on synkän harmaa, silmät pistävän vihaiset ja jalkaterät kuva kuvan jälkeen rumasti sisäänpäin kuin pikkulapsella, jolta on kadonnut lempinukke. Ja puhumattakaan sitten televisio-ohjelmista, kun kaikki eivät katso Hjallista, 'putouksia', Saturday Night Liveä, Amerikan vävyä, Huippujengiä, Löytäjiä tai kokkiohjelmaa, jossa kisataan kuka rumimmin tuhlaa ja kohtelee ruokaa ja astioita. Kenelle tuo on hauskaa, ei jaksa tajuta. Niin moni kaipaa Downton Abbeyn tapaisia laatusarjoja tai The Affairia. Luojalle kiitos launtaista, mutta meillä katsotaan silloin vanhoja hyviä sarjoja tai elokuvia vuosien takaa tallennuksilta. No omapa on mainostajien asia ja valmistajien menetys. Suomi tulee jälleen jälkijunassa, sillä Tanskassa ja Ruotsissa on jo aikaa sitten tajuttu, mikä on ostovoimaisin kuluttajaryhmä.
Parempia aikoja odotellessa voimme muistella vaikka Marya, joka ei aina ollut kaikkein lempein, mutta lopulta kuitenkin kuunteli sydämensä ääntä asiassa kuin asiassa.
Ei täällä ihan toimettomia olla, sillä kun Luna lähti, väri Pioni sai meidät jälleen syttymään. Kuvan vuonna koivu ja tähti ostamiani tuoleja valmistui kaikkiaan kolme, sillä yhdestä ei ollut enää käyttöön. Näistä siis kerroin jutussa Tuumailua ja tuunailua. Nyt samalla värillä maalataan kaksi vähän erilaista ns. parempaa tuolia, jotka olivat lapsuudessani kotona käytössä olohuoneen lisätuoleina. Kuvia ehkä tulossa...
Yksi viikon iloista olivat Meidän Suomi -lehden jutut kuten Lauri Viita heräsi eloon ja ihan parhautta kirjailija Anja Snellmanin haastattelu Erityisherkkä ihminen aistii ja tuntee vahvasti. Annan paras juttu oli ehdottomasti kirjailija Kreetta Onkelin Hyvä äiti?
Tätä odotellessa eli kukkivakesälumipisara, joita ostimme siskon kanssa monta Porin torilta pääsiäislauantaina. Heti istutimme maahan kotisaarelle palattua ja ne kestivät toukokuun lumisateenkin sekä kukkivat vielä kesäkuulla. Mikä ihana, ihana kukka!
viikonlopputerveisin
Leena Lumi
The Affair 'Container'